torstai 14. huhtikuuta 2011

Dialogos, diapathos ja diaethos

Ville Lähdesmäki

Oletko löytänyt itsesi tilanteesta, jossa huomaat, että hyvän tapaamisen anti ja ajatukset ovat haihtuneet taivaan tuulin kun arki koittaa? Oletko koskaan ymmärtänyt hyvin, mutta tekeminen ja kokeminen on ollut tahmeaa?

Yleensä tässä vaiheessa kutsutaan konsultti paikalle. Ennen lounasta dialogi on nostettu kruunuksi luomakunnan ylle; kun vain tartutte toistenne parhaisiin argumentteihin, niin syntyy spiraali, joka nostaa teidät uusiin taivaallisiin tantereisiin, luvataan.

Sitten samaa yritetään kotona ja puutarhassa, uskommehan, että rationaalisina argumentoijina ajatellut argumentit tappavat kaikki häiriötekijät.

Valitettava tosiasia on, että pelkkä dialogi, dialogos, ei riitä. Dialogos on vierasta kieltä ja tarkoittaa läpiajattelua, monipuolista järkeilyä yhdessä. Järkeen vetoaminen on se juttu, johon uskotaan. Kun olemme järkeviä, keskustelemme järkevästi ja sitten syntyy järkeviä tuloksia. Make sense.

Järjen kumppaniksi tarvitsemme jotain lisää, sillä ihminen ei ole järkevä. Ihminen on paljon enemmän. Ihminen on ajatteleva, tekevä ja tunteva kokonaisuus.

Dialogoksen lisäksi tarvitsemme diaethosta eli läpitekemistä, monenlaista toimintaa muiden kanssa. Ethos-sana tarkoittaa juuri tapaa tehdä. Tarvitsemme myös diapathosta eli läpituntemista, kaikenlaisia kokemuksia jaettuna toisillemme. Pathos on juuri tunnetta tarkoittava sana.

Vasta dialogos, diaethos ja diapathos yhdessä mahdollistavat tuloksellisen ja totuudellisen toiminnan. Kun ajattelu, tekeminen ja tunteminen saadaan mukaan kokonaisvaltaisesti, ihminen saadaan mukaan kokonaisena ja kokonaisesti.

Hyvä lopputulos vaatii toisten parhaisiin ajatuksiin, tekoihin ja kokemuksiin tarttumista ja niiden eteenpäin viemistä yhdessä toisten kanssa. Kun vielä osaamme yhdistää eri ihmisten parhaat ajatukset, teot ja kokemukset yhteiseksi järkeilyksi, toiminnaksi ja tuntemiseksi, niin hyvä tulee.

2 kommenttia:

Jutta Saanila kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus Ville! Näin se on nähtävä. Ei aivot riitä, kun meissä on niin paljon muutakin. Meidän yleisestä voinnistamme riippuu jo, että voimmeko edes ottaa mitään uusia ajatuksia vastaan. Jos dialogin osapuolet ovat joskus osoittautuneet teoissaan falskeiksi, meidän täytyy ensin nähdä jokin aito muutos heidän käytöksessään, jotta voisimme antautua prosessiin. Mikä olisi ihanne dialogos-diapathos-diaethos -kanssaluomiselle?

Ville Lähdesmäki kirjoitti...

Kiitos Jutta!

Kulttuurimme tukee mielestäni liikaa ajattelua, että voisimme pelkästään järjellämme ratkaista asioita. Mielestäni ihminen on hieman monimutkaisempi paketti.

Sain palautetta tästä kirjoituksesta eräältä ystävältäni, joka tarjosi mukaan vielä diakonos eli diakonia-käsitettä, jonka voisi ymmärtää haluna auttaa toista tai jopa toiselle kaikkein parasta toivomista. Olen miettinyt tätä, ja luulen, että tätä kautta voisi aueta suuriakin mahdollisuuksia...